Miten selkäkipua voidaan hoitaa manuaalisella terapialla?
Selkäkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinongelmista, joista kärsii n. 3/4 väestöstä jossain elämänsä vaiheessa. Selkäkipua voidaan hoitaa monenlaisilla menetelmillä, joista manuaalinen terapia on todettu tutkimuksissa tehokkaaksi hoitomenetelmäksi.
Selkäkipuun liittyy usein liikerajoitus yhteen tai useampaan liikesuuntaan, lihasjännitystä kipualueella tai sen ympäristössä, kosketusarkuutta kipualueella sekä mahdollisesti heijaste- tai säteilykipua laajemmalle alueelle, esim. heijastekipu pakaraan. Tutkimalla selkää ja muita kudoksia kliinisesti päästään usein jo hieman jyvälle, mistä kipu saattaa saada alkunsa. Useimmiten on kyse kuitenkin ns. epäspesifistä selkäkivusta, jolloin ei tarkkaan tiedetä mistä kudoksesta kiputuntemus tulee. Näin ajatellen hoidossa tulisi huomioida vähän kaikkia näitä kudoksia, lihakset, pikkunivelet, lihaskalvot(fasciat), välilevyt, nivelsiteet ja hermot. Kuitenkin kliinisen tutkimuksen perusteella on hyvä lähteä liikkeelle siitä alueesta tai kudoksesta, jonka oletetaan olevan ensisijainen kivunlähde. Ja toisaalta on muistettava, että aina kun esimerkiksi venytetään tai hierotaan lihasta, on siinä mukana myös muita kudoksia.
Mitä sitten manuaalisessa terapiassa tapahtuu naprapaatin vastaanotolla? Alkuhaastattelun ja -tutkimuksen perusteella on tehty olettamus siitä, mistä kudoksesta/kudoksista kipu tulee ja mitä lähdetään hoitamaan. Oma ajatukseni on, että kiputilaa ja liikerajoitusta tulisi lähteä purkamaan pikkuhiljaa pala palalta. Jos kipuun liittyy voimakas lihassuoja ja arkuus kudoksissa, tulisi ensisijaisesti saada lihaksia rentoutumaan ja kipua lievittymään. Tähän voidaan käyttää hierontaa, lihasfascioiden käsittelyä, triggerpistepainantaa tai akupunktiota. Useimmiten käytän hieman kaikkien näiden yhdistelmää sen mukaan mikä tuntuu asiakkaan mielestä miellyttävimmältä ja millä ajattelen saavuttavani suurimman hyödyn hoidon kannalta. Jos kyseessä on lihasperäinen ongelma, se saattaa alkaa purkautumaan jo näillä em. menetelmillä. Monesti tarvitaan kuitenkin myös rangan alueelle kohdistuvaa käsittelyä eli mobilisaatiota ja/tai manipulaatiota. Mobilisaatio on pehmeämpi hoitomenetelmä, jossa liikkuvuudeltaan rajoittunut nivel viedään passiivisesti ääriasentoon toistuvalla pehmeällä liikkeellä. Mobilisaation vaikutus kohdistuu rangan pikkuniveliin eli fasettiniveliin, nivelkapseliin, nivelsiteisiin sekä rangan viereisiin syviin lihaksiin, jotka usein ovat tiiviisti yhteydessä rangan liikerajoitukseen. Manipulaatio eroaa mobilisaatiosta sen verran, että siinä ääriasentoon vietyyn niveleen kohdistetaan hyvin nopea voimaimpulssi, jolla hetkellisesti ylitetään nivelen fysiologinen liikelaajuus (ei anatominen). Vaikka kyseessä on voimaimpulssi, niin manipulaatio ei ole missään nimessä voimalaji, vaan kyse on puhtaasti tekniikasta. Manipulaatiota kutsutaan usein "naksauttamiseksi" siihen usein liittyvän naksahtavan äänen vuoksi. Nivelen naksahdus ei ole kuitenkaan hoidon ensisijainen tavoite, eikä sillä ole kovinkaan suurta merkitystä hoidon onnistumisen kannalta. Oleellista on se, mitä nivelen liikkuvuudelle tapahtuu. Yleisesti ottaen mobilisaatiolla ja manipulaatiolla pyritään samaan hoitovasteeseen eli nivelen liikkuvuuden lisääntymiseen tai palautumiseen. Joskus manipulaatiolla hoitovaste saattaa tulla hieman nopeammin. Näiden menetelmien lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi hermokudoksen mobilisaatiota, jolla pyritään vaikuttamaan hermon aineenvaihduntaan ja liikkuvuuteen.
Näin naprapaatti käyttää manuaalista terapiaa selkäkivun hoitamiseen. Hoitomenetelmiä voidaan käyttää akuutissa ja kroonisessa selkäkivussa. Akuutin kivun (kesto alle 6 viikkoa) hoitaminen on usein nopeampaa ja vaatii kokemukseni mukaan keskimäärin 1-3 hoitokertaa. Kroonisen selkäkivun hoitaminen on yleensä pidempi projekti, koska kipu saattaa olla kestänyt kuukausia tai jopa vuosia. Silloin manuaalisella terapialla autetaan tilanne alkuun ja harjoitusterapian merkitys korostuu, mutta siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.